Valkealan kesäteatterissa esitetään tänä kesänä mahtavaa farssia, Puhtaana käteen. Käsikirjoitus on Michael Cooney'n ja sen on suomentanut Tiina Puumalainen. Valkealaan sen ohjasi alan konkari Mari Kahri.
Kun on kyse farssista, niin ajoitus on äärimmäisen tärkeää. Niin oli säätilankin puolesta. Oli siis ensi-ilta ja kun pääsimme paikalle, niin alkoi sataa. Ei kun sadeviittaa päälle ja mitä kävi sitten? Vähän ennen esityksen alkua kerkesin kipasta autosta hakemassa aurinkolasit!
Puhtaana käteen on sellainen tarina, että en edes yritä selittää sitä, sillä koko näytelmä oli yhtä selitystä. Aivan uskomatonta settiä, missä puhutaan puuta heinää ja kun joku yrittää puhua totta, niin sekin on yhtä tyhjän kanssa. Mitä enemmän selitetään, sitä syvempään suohon mennään.
Pääpukarina on Erkki Lehtinen, jota esittää todella maineikkaasti Vesa Lipsanen. Erkki on sotkenut itsensä jo parin vuoden ajan sellaiseen solmuun, että vetää siihen sitten alivuokralaisensa Visa Muikun. Visa niin ku se kortti ja Muikku niin ku se kala... Antti Niemi osaa hommansa.
Lehtinen on saanut jo vaimonsa (Mirva Luoma) lähtemään töihin ja sitten tulee sosiaaliasiahenkilö Jaatinen paikalle. Jaatisen roolissa loistaa Jenni Rautiainen. Aivan ihana, niin on huoliteltu, tarkka ja asiallinen, mutta näytelmän edetessä tilanteet muutuu ja kun Jaatinen saa pikkasen rommia...
Mukaan ehtii Vertti-setä (Ari Teräväinen), kriisavustaja Jutta Yli-Polvi (Anu Karjalainen), parisuhdekonsultti Kuitunen (Päivi Teräväinen), hautajaisurakoitsija Ala-Kulo (Tiina Andersson-Koste), ylitarkastja Nikkinen (Lea Karhu) ja lopulta vielä Visan morsian Ritva (Anu Karjalainen). Jokaisella on tärkeä roolinsa, vaikka yhtä hullun myllyä mennäänkin. Välillä ei tiedä kuka kukin on ja ketkä kaikki ovat kuolleet...tai elossa.
Puhtaana käteen on mahtava, juuri oikeaa kesäteatteriainesta ja Valkealassa se on harjoiteltu niin hyvin, että kelpaa esittää, saati sitten katsoa. Nauratti ja jännitti vuoronperään, että miten tämä voi päättyä, mutta kyllä se päättyi ja hyvin, vaikka ei olisi voinut uskoa. Voi vaan ihmetellä ja kiitellä, miten hyvin replikointi sujui, vaikka sitä oli paljon, nopeaa ja nokkelaa.
Kiitos - tuli niin hyvä mieli, että nauratti vielä kotimatkallakin!
Kuvat: Sami Lahtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)