Ilmasta rahaa

Michael Cooneyn farssi Ilmasta rahaa vetää Jaakko Saariluoman ohjaamana täydet katsomot. Enkä ihmettele yhtään, sillä mikä muu muka sopisi helteen hautomaan kesäpäivän ohjelmistoon. Ilmasta rahaa on niin hölmön hauska, huvittavista väärinkäsityksistä punottu naurunäytelmä, että kyllä viihtyy.

Vaikka kyse on siis englantilaisesta näytelmästä, tässä on nimet ja paikat suomalaisia ja se on yksi osa näytelmän viihtyvyyttä, kun saadaan pikkuripaus paikallisuuttakin siten mukaan.

Näytelmää tahdittaa ja tähdittää tutut näyttelijät ja loistavalla ammattitaidolla. Farssi ei ole ihan niitä helpoimpia, mutta ajoitus toimii ja kaikki käy niin nopeasti, ettei aina kerkeä edes huokaista, kun jo ollaan pitkällä seuraavassa kohtauksessa.

Pääosassa hikoillee Pertti Sveholm, joka siis on Erkki Joutsen ja välillä joku muu, kuten kaikki muutkin. Hänen rinnallaan tanssii Risto Kaskilahti, Visa Muikku. Lähtökohta on se, että Erkki on vuokraisäntä ja Visa vuokralainen. Erkki on työtön ja on keplotellut edellisen vuokralaisensa nimellä erilaisia tukia yhteiskunnalta. Nimenomaan tämän kelpottelun takia Erkki Joutsen on nyt suossa ja vetää siihen kaikki muut mukaan.

Kuolleitakin on vaikka oikeasti niitä ei ole. Ihmisiä menee ja tulee ja aina joku on väärässä paikassa ja pesukone, se pitää kummallista ääntä, vaikka on uusi.

Tässä näytelmässä on kaikki pelissä, ilmeet kertovat enemmän kuin sanat, vaikka kaikkea on yllin kyllin. Näytelmää ei kykene selittämään, ei kertomaan siitä oikeastaan yhtään mitään, sillä niin paljon siinä tapahtuu. Se on nähtävä. Nostan hattua tai ei(minulla ei ole hattua), kiitän ja niijaan syvään.

http://www.heinola.net/

Kalenteritytöt

Alunperin brittiläinen,Tim Firth'n Kalenteritytöt on nyt istutettu Jaalaan! Lähdin katsomaan esitystä aivan vailla minkäänlaisia tietoja siitä, mitä on nähtävissä, muuta kuin että paljasta pintaa....

 Yorkshiressä toimii naisporukka, instituutio! Ohjelmaa on, mutta oikeesti porukka tapaa toisiaan ollakseen pikkasen sekopäitä. Mitkään luennot tms. ei vois vähempää kiinnostaa. Siis varsin kelpo porukka. Tätä naisryhmää yrittää luotsata Marie, joka on jonkun verran turhan tärkeilijä.

Annien mies John, joka tuntuu olevan kaikkien suosiossa, sairastuu leukemiaan ja menehtyy. Siitä alkaa kalenteri juosta ja homma kulkea, kun naiset päättävät tehdä naiskalenterin! Eikä mitä tahansa kalenteria, vaan alastonkalenterin. Alunperin vain siksi, että saisivat varoja hankkiakseen uuden sohvan syöpäosastolle.

Helppoa se ei ole, saada naiset suostumaan kuvauksiin ilman vaatteita! Hyvän asian vuoksi ollaan lopulta valmiita, ihan jokainen ja kyllä, se vaan on niin hauskaa! Räväkkä naisporukka on siis tämän näytelmän parasta antia. Jaalan kesäteatterin naisissa on rohkeutta ja potkua!
Kalenteritytöissä on hyviä tyyppejä ja niiden esittäminen varsin onnistunutta. Ketään en nosta framille, sillä minua nauratti kaikki, jokaisella oli sellaisia tokaisuja, että kyllä piti hereillä.

Pidin tavattomasti tämän näytelmän tekstistä ja sen tulkinnasta ja vakioseuralaiseni oma teinipoikani oli samaa mieltä. Erittäin hauska näytelmä ja mikä ihan parasta, Kalenteritytöt perustuu tositapahtumiin! Tämän elämyksen ohjasi Kleimolan Piia.

Olimme muuten todistamassa Jaalan kesäteatterin suurta askelta, sillä olimme esityksessä, missä oli mikit! Näyttelijöillä oli langattomat mikit, ei seevetti, kyllä kelpas.

Kun oli tämän näytelmän nähnyt, oli ihan pakko ostaa kalenteri, missä on aivan loistavat Jaalan naisten kuvat ja minkä tuotto menee Kymenlaakson syöpäyhdistyksen eturauhassyöpää sairastavien ja heidän läheistensä tukitoimintaan. Wau!

http://www.jaalankesateatteri.fi/

Kuvat: Hilma Stolt

Jo vain herra ministeri

Ihastu Iittiin ja sen kesäteatteriin! Tänä kesänä Iitissä pääsee ministeritason tunnelmiin, sillä siellä esitettävä näytelmä Jo vain herra ministeri viihdyttää kansaa yllin kyllin ja on ihan yli kylän!

Jaavanvaaran kylältä on viety jo kaikki, mutta kyläkauppa on ja sen Lötjösen kauppiaspariskunta. Herra kauppias(Pasi Taavitsainen) on niin suivaantunut, että päättää panna toimeksi. Suunnitelma on lähes valmis, kun ministeri, se suurin syyllinen(Janne Palin), muuttaa Jaavanvaaraan kuin tarjottimella. Kauppias hoitaa homman....

Ministeri Sorola vuokraa mökin, missä saisi rauhassa kirjoittaa(mitä???), mutta onko rauhaa??? Jälleen, kauppias hoitaa homman... Sota on julistettu. Kuka voittaa, se jää nähtäväksi.

Kaupassa vaihdetaan kaikki kylän kuulumiset(korostus sanalla kaikki). Kauppiaan rouva Aune Lötjönen(Iina Helander), Ritu Salmi, posteljooni(Sari Rajulin), Räikkä-Liisa, kylän juorukello(Ritva Muhonen) ja kylälehden toimittaja Satu Lehtiö(Jenni Vilén) paneutuvat asiaan melkoisella pieteetillä.

Kylällä on veljekset Putkonen, joista yksi on juuri karannut vankilasta ja punttausreissulla joutuu pukeutumaan naiseksi.... Juudas(Maria Tuominen), Jeremias(Pekka Malin) ja Jaakob(Veli-Matti Tiihonen). Kyllä, hauskaa on revitty juuri siitä, miten hölmöjä nämä veljekset ovat ja kuinka heidänkin apua tarvitaan.

Tässä näytelmässä on myös musiikkia!!! Mikä parasta, se toimii ja loistavan äänentoiston johdosta se on niin nautittavaa! Viimeisessä musiikkiosuudessa yleisö saa myös osallistua, sillä sanat löytyvät käsiohjelmasta!

Jo vain herra ministeri on hassun hauska näytelmä varsin ajankohtaisesta aiheesta, jonka jossain määrin soisi olevan totta! Siinä esiintyvät harrastajanäyttelijät ovat loistavia ja en nyt nosta ketään erityisesti framille, vaan kehrään koko porukalle.
Teatteriseurana minulla oli oma teinineitoni, joka ei tuskastunut kuin mäkäräisille, joten se on jo paljon se!

Menkää ja ihastukaa Iittiin ja sen kesäteatteriin.

Jaavanvaaran kyläläisiä, ihan ministeriä myöten, ohjasi Hasun Eero.

Kuvat: Elina Winne

http://www.iitinharrastajateatteri.fi

Kaksi kitaraa - Topi Sorsakosken tie Ähtäristä tähtiin

Kaksi teiniä raapasin matkaan ja eturiviin heidät istutin, että nyt ja tässä, olisi teille Kaksi kitaraa! Hiukan arvelutti, mitä he mahtaisivat tykätä, kun musiikki ei varmaankaan olisi ihan heidän genreä...

Kaksi kitaraa on musiikin siivittämä kevyt katsaus Topi Sorsakosken elämään. Marianne Tikkanen on jälleen käsikirjoittanut hauskan ja kulkevan näytelmän, niin että biisit kertovat ovat suuren osan tarinaa. Tytti Rintanen on ohjannut Korvenkylän porukan jälleen aivan mahtavaan suoritukseen!

Topi Sorsakoski syntyi Pekka Tammilehtona perheeseen, missä sai muusikon kyvyt veren perintönä. Ei siis juuri ollut vaihtoehtoja ammatin valinnalle, jos veri veti musiikin pariin ja keikoille. Alussa kerrotaan nuoruuden ajasta, kun Topi oli nuori, muusikon ura Antti-veljen kanssa alkoi ja isä kuoli...

Isän kuolema otti koville, mutta elämän oli jatkuttava. Niin tulee aika Jussi and the Boys ja Agents.
Vauhti lavalla on reipasta, kun kohtaukset seuraavat toistaan eli parissa tunnissa koko ihmiselämä! Topi Sorsakoski oli huumorimiehiä ja se kantaa tätäkin näytelmää, vaikka aineksia olisi ollut draamaankin.

Lauluosuudet hätkähdyttivät joka kerta! Aivan uskomatonta, miten osaavaa porukkaa sitä onkaan. Joka ikinen biisi osui ja upposi, kosketti tavalla tai toisella. Ihan oikean orkan säestyksellä se tuntui vieläkin hienommalle.

Topi Sorsakoskea näyttelevät veljekset Simo(nuorempaa) ja Sami(vanhempaa) Viitalo ja niin hyvin, että sitä jää vain ihmettelemään, miten sitä joku osaakin olla niin  uskottavan oloinen ja näköinen ja kuuloinen!!!

Hauska yllätys oli entinen kansanedustaja Markku Pakkanen, joka esiintyi Remun roolissa ja varsin onnistuneesti ihan lauluosuuksia myöten! Muita julkkiksia Korvenkylä ei kaipaa, sillä maine riittää!

Joukkokohtaukset olivat ihan parhaita! Niin paljon porukkaa ja niin hyvin rimmasi! Korvenkylässä on sellainen tekemisen meininki, että siitä huokuvaa iloa ja riemua ei voi näytellä. Se välittyy katsomoon ja tekee näytelmästä vieläkin upeamman!

Mitä tulee niihin mukana olleisiin teineihin, niin kyllä, he pitivät näkemästään ja kokemastaan eli niin on tämä näytelmä tehty, että se sopii kaikille, ikään ja säätyyn katsomatta!

Olen otettu ja kehrään tästä vielä monta päivää!

Kuvat: Korvenkylän kesäteatteri

Ella ja presidentti

Koska olimme Turussa, oli saatava annos kesäteatteria - Vartiovuorella. Omien teinieni lisäksi värväsin mukaan vielä 10v. kummipoikani, että oli jotenkin "luonnollisempaa" olla nauttimassa lasten teatterista.

Kesäinen ilma ei hivellyt ja vaikka ei satanut, yleisön asustus kertoi karusti lähinnä talvisesta kuin kesäisestä vuodenajasta. Kerrospukeutuminen ja eriväriset viltit olivat hyvin edustettuina.

Vaan asiaan! Ella ja presidentti on mahtava lasten näytelmä Timo Parvelan Ella-kirjoihin nojaten.

Ella on luokalla 2A ja ollut jo luokkakavereidensa kanssa pitkään, sillä heillä on niin kiva luokka ja niin kiva opettaja, että mitä sitä nyt luokalta toiselle siirtymään. Ellan(Tuula Väänänen) luokalla monta mukavaa oppilasta.
Pate(Thomas Dellinger) on rehtorin(Lola Wallinkoski) poika.
Tuukka(Johannes Vikman) on luokan nero.
Hanna(Emmi Kaislakari) reipas kännykällä kuvaava tyttö.
Samppa(Toni Harjajärvi) on Mustanaamio.
Pukari(Antton Kainulainen) on se joka pukaroi.
Opettaja, se hassun hauska opettaja on Jukka Leisti, jota ei voi olla muistamatta Tuttiritarista !!!

2B on sitten ihan toinen luokka, kuten heidän opettajansakin, Piippu(Maija Koivisto).

Pääosassa on kuitenkin 2A ja kuinka he yrittävät auttaa Mustanaamioita kasvamaan ihmisenä! Lisäksi tilannetta siivittää se, että Presidentti on tulossa kouluun vierailulle. Rehtori on määrännyt luokan 2A vierailemaan samaan aikaan Kierrätyskeskuksessa, mutta kuinkahan mahtaa käydä?

Ella ja presidentti on ihanan hauska ja puhutteleva näytelmä, mikä on sillai monitasoinen, että kyllä se aikuisillekin sopii. Itse asiassa oikein suosittelisin sitä aikuisille, sillä sen verran hyvää ajattelemisen aihetta sieltä tulee.

Kuvat: Turun kesäteatteri

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin

Oli lähdettävä Mikkeliin ja mikäs oli lähtiessä, sillä juuri sinä päivänä sattui olemaan poutaa! Kyllä, ei sitten tainut sataa koko päivänä pisaraakaan. Poutaa piisasi, mutta lämpötila ei hirveemmin hellinyt. Lämmin tuli vain kun kipusi Naisvuoren näkötorniin.

Kesäteatterissa napitin takin leukaan asti, sillä vaikka siellä esiinnyttiin Aatamin puvussa ja vähän Eevankin, niin katsomossa sai pitää vaatteet visusti päällä. Agapetuksen klassikonäytelmä oli saanut uuden dramatisoinnin Mikko Kiviseltä, joka oli ohjannut tämän vanhan hauskan näytelmän erittäin onnistuneesti.

Huolimatta siitä, että en enää muistanut miten se juoni kulki, liekö elokuvaversion näkemisestä tovi, niin eipä haitannut ollenkaan. Niin ja seuralaiselleni, omalle teinipojalleni koko tarina oli täysin uusi.

Kuva näyttää taideteokselta Haavoittunut enkeli - hah, vain näyttää, sillä oikeasti proviisori Himanen(Antti Launonen) ja luutnantti Kehkonen(Ville Keskilä) kuljettavat asemapäällikkö Viirimäkeä(Teemu Aromäki) rantaan.

Tämä näytelmä on juuri oikea näytelmä kesäteatteriin, jos haluaa vain nauttia, nauraa ja nuolasta ennen kuin tipahtaa, sillä tässä paketissa on kaikkea. Ihanaa kesää, rosvo ja poliiseja, nuorta lempeä ja tukku mitä uskomattomampia väärinkäsityksiä, paljasta pintaa, erityisesti naiskatsojille!

Teemu Aromäki tekee kaksoisroolin asemapäällikkö Viirimäen ja Konstaapeli Lehtisen rooleissa ja onnistuu erittäin hyvin. Jopa takariville näkyi käsien monipuhuvat liikkeet, jotka herättivät katsomossa hilpeyttä. Hirmuinen vankikarkuri on suuri ja voimakas ja saa silti hersyvät naurut aikaiseksi.

Nuorta lempeä moninaisten kommellusten kautta nähtiin Allin(Jasmin Hamid) ja Aarnen(Antti Launonen) välillä ja....

Ennin(Kirsi Ståhlberg) ja Paavon(Ville Keskilä) kautta! Hauskan herttaista.

Tämä harmiton näytelmä kannatti käydä katsomassa, sillä siitä tuli hyvä ja lämmin mieli. Oli mukavaa nähdä "tuttuja" näyttelijöitä erilaisissa rooleissa ja taputtaa siitä kuinka hyvin se meni!
Emmekä olleet ainoita, sillä huolimatta normaalia koleammasta kesäteatterisäästä, koko katsomo oli ääriään myöten täynnä!

Kuvat: Jere Lauha

Mikkelin teatteri

Valon kaari - Laila Pullinen

Kouvolan taidemuseo Poikilossa on 8.5-31.8.2014 Laila Pullisen näyttely. Olen käynyt siellä jo kahdesti.

Kummallakin kerralla olen saanut olla siellä yksin. Onko se sitten hyvä vai huono asia? No, huono, jos miettii, että kyllä taidenäyttelyssä kannattaa muidenkin käydä. Hyvä siksi. että olen saanut olla sen taiteen kanssa ihan kaksin, eikä kukaan ole minua häirinyt.

Laila Pullisen töissä minua viehättää moni asia. Pidän erityisesti pyöreistä ja pehmeän hivelevistä muidoista. Kaikki kimallus kiehtoo. Parasta on se, että teosta voi katsoa monelta suunnalta ja aina se on eri näköinen.

Pako kolmanteen todellisuuteen, 1971

Sama teos edestä ja takaa tai päinvastoin tai ihan vaikka vaan sivuilta. Aivan huikeaa! Jossain teoksessa peilaa itsensä ja vaikka kuinka kiertää, niin aina vaan näkyy. Ihanaa! Aivan kuin se ei jättäisi ollenkaan rauhaan, vaan kertoisi, että katsellaan toisiamme.

Hefaistos, 1990

Tämä teos, se näytti minusta ihan kuikalle tai se minulle tuli ensin mieleen. Katsoin jo kaukaa sitä, että kuikkahan se siinä. Oikeesti sen nimi oli ihan joku muu. Niin kuin kaikissa muissakin teoksissa. Lähestyin kaikkia taideteoksia hiljaa ja aina niin, etten katsonut nimeä. Loin oman nimeni ja aina se oli ihan kaikkea muuta kuin miksi taitelija oli sen nimennyt. Se ei yhtään haitannut.

Itämeren tytär, 1971-1990, pienoismalli ympäristöteokseen.

Tämä taisi olla ainoa, jossa olimme taiteiljan kanssa samoilla linjoilla. Katsoin heti, että siinä on nainen kallioluodolla, keskellä merta. Noniin ja se on Itämeren tytär.

Dolce vita, 1966

Tästä pidin tavattoman paljon! Kahta eri ainetta yhdessä ja miten se näyttää eri puolensa. Joka kantilta katsottuna aivan uusi juttu. Puhtaan valkeaa marmoria ja ah, miten ihanan kiiltävää...

Laila Pullisen teoksia voi katsoa loputtomiin. Se on ihan oma maailmansa, jossa tunnun viihtyväni erittäin hyvin. Uskon, että tulen käymään siellä vielä muutaman kerran. Ei taidenäyttelyä voi koskaan jättää yhteen kertaan, sillä kun käy monta kertaa, ne teokset alkavat olla tuttuja ja kyllä, ne alkavat tervehtiä ja kertoa kuulumisia!

Kuvat: Kini Laine