Näyttelijäkattaus on loistava. Ei uskoisi, että on kyse harrastelijoista. Kaikki olivat niin suoraan 1930-luvulta. Heti on mainittava, että puvustus oli laukkuja ja kenkiä myöten todella ajanmukainen. Oikein välillä jäi miettimään, että mistä olikin sellaiset vaatteet löytyneet ja oliko puvustaja loihtinut kuinka paljon neulan ja langan kanssa. Puvustus oli Mervi Suvelan "kaapista". Kampaukset Helvin, ei ku Elli Vainikan.
Kolme miestä asuu keskenään ja kun eivät osaa kukaan keittiöhommia ja "Mari" on lähtenyt, niin uusi "Mari" on saatava. Simo-Pekka Patrikainen on insinööri Arvi Halmeheimo, jossa yhdistyy kaikki Joel Rinteestä Tauno Paloon. Löytyy karismaa, kykyä ja ilmeitä. Jari Lukkarin osa on toimittaja Salomon Harju, joka on niin jämeränä, mutta miten joutuukin venymään yhteen sun toiseen. Suorastaan hengästyttävää. Teemu Virsu yllätti maisteri Martti Paavolan roolissa erittäin positiivisesti. En ollut aiemmin häntä nähnyt teatterin lavalla, niin olin kyllä todella ihastuksissani, miten oli uinut Martin housuihin.
Entäs sitten ne piiat! Jokainen miehistä, tietämättään muista, palkkaa apulaisen yhteisen edun vuoksi. Helvi Heinonen on ensimmäinen ja siinä sipsuttaa viekoittelevasti Elli Vainikka, joka sipsuttaa suoraan Arvin sydämeen. Jenna Sjögren esiintyi edukseen Alli Viherojana.
Vaan entäs sitten Manta Mäkinen, erittäin leveine lanteineen, ihan paras "justiinamainen" tiukkailmeinen kodin hengetär, jossa tuhahteli Minna Ollikainen.
Vasta toisella puoliajalla saadaan mukaan Rovasti Hallavuo, jonka liperit on Pasi Taavitsainen pukenut ylleen. Eikä tilanne rauhoitu, vaikka on pappikin paikalla, päinvastoin. Juuri papin takia kaikki meneekin ihan solmuun. Helvin äiti tulee hakemaan tytärtään ja Sari Rajulin pääsee Rouva Heinosen roolissa päästelemään höyryjä pihalle. Onneksi lopulta solmut aukeavat ja kaikki päättyy hyvin eli happy end!
Olenko minä tullut haaremiin? on raikas tuulahdus menneestä, jossa nykyajan teatterilaiset pääsevät näyttämään kykynsä. Uskoisin, että etenkin vanhempi väki tykkää kovasti.
Kuvat: Elina Winne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)