Viikonloppu alkoi varsin mukavissa merkeissä, kun suoraan töistä auton nokka kohti Haminaa. Tarjolla oli mitä hulppein esitys, kun kattauksesta vastasi UMO Helsinki Jazz Orchestra, kapellimestarinaan Ed Partyka. Solisteina olivat Aili Ikonen ja Sami Pitkämö.
Miksi halusin kokea tämän, niin pidän tavattomasti Sami Pitkämön tyylistä, äänestä ja biiseistä. Tosin tässä konsertissa ei liiemmin Samin omia biisejä ollut, mutta ei se haitannut.
Kapellimestari Ed Partyka'sta jäi kiva fiilis. Pitkän huiskea, kaljupäinen ja sellainen iloinen veikko. Ulkoisen habituksen puitteissa olisi voinut ajatella, että hän sopisi paremmin koripalloilijaksi tai armeijan palveluksessa olevaksi. Kun ensimmäinen biisi; Four Brothers alkoi, se johtaminen oli hauskaa. Partyka tepasteli pitkin siellä ja aina välillä antoi kädellään vähän pontta soittajille. Se näytti sellaiselta leikilliseltä, vaikka hyvin tiedämme, että sellainen on pitkän ja taitavan harjoittelun tulosta.
Jalle Niemelä oli asiantuntevasti juontamassa koko setin ja kertoili meille jokaisesta esitettävästä biisistä pikkuknoppeja. Ensimmäisenä hän esitteli Aili Ikosen. Olin aluksi, että kuka hän on, mutta kun hän pääsi ääneen, niin sitä oli sulaa ihastuksesta. Järisyttävän upea äänenkäyttö ja biisit olivat silkkaa samettia.
Aili Ikonen on pitkän linjan laulaja ja monipuolinen sellainen, Rajaton-yhtyeen jäsen ja esiintynyt vaikka kuinka monenlaisten orkestereiden solistina. Uusin levy ilmestyi helmikuussa -23 ja oli jo neljäs! Kun Aili tulkitsi Hymni rakkaudelle-biisin, niin kyllä oli tunteikasta.
Sami Pitkämön monet tietävät Tanssii tähtien kanssa-ohjelmast, missä hän on bändeideen vastannut musiikista. Hän on musiikin saralla varsinainen seppä, kaikki käy ja sujuvasti. Levy ilmestyi 2008 ja se on kyllä kuunneltu niin moneen kertaan, että hyvä ettei ole puhki mennyt.
Kaikki esitettävät biisit olivat mahtavia, mutta oli se Volare aika kova, kun Sami lauloi siitä pätkän italiaksikin.
Pari biisiä meni niin, että Aili ja Sami vetivät duona.
Kaiken kaikkiaan illan konsertti oli ihana, lupsakka ja tunnelmallinen. Kuulin, että yleisö viihtyi ja kaikilla oli hyvä meininki.
Silti en voi olla huomauttamatta, että aina löytyy niitä, joiden on juteltava vieruskumppanin kanssa samaan aikaan kun kaikki muut haluaisivat mielluummin kuunnella musiikkia. Sellainen on vaan niin huono tapa. Kun on se väliaikakin, jolloin on hyvä vaihtaa kuulumisia.
Hamina Bastion on mahtava paikka konsertille, kun siellä on tilaa liikkua ja hengittää. Ollaan ulkona, mutta katoksen alla.
Kiitos järjestäjille, esiintyjille ja kaikille mukana olleille! Muistojen Bulevardilla oli kiva iltahetki, parisen tuntia ja rapiat!
Kuvat: Kini Laine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)