Yksiöön en äitee ota - "kesäteatteriversio"

Mikä?teatteri esitti viime vuoden puolella Sirkku Peltolan näytelmää Yksiöön en äitee ota! Olihan näytelmä, runsas ja täyteläinen, hauska ja jollain lailla koskettava.

Nyt tämä esitys pääsi ulos, kesäteatteriin, Kaunisnurmen museokorttelin Nygrenin talon pihalle. Ihan samalla kokoonpanolla ja lähes samoilla lavastuksillakin. Ohjaus edelleen Eero Hasun. Menin innoissani katsomaan, sillä olinhan pitänyt siitä jo siellä sisätiloissakin. Ajattelin, että oikein kiva nähdä tuttu näytelmä uudestaan. Kuvittelin, että se on vaan kertausta, mutta pah, minä olin mukana niin kuin olisin ihan ekaa kertaa näkemässä. Minua nauratti, minua itketti, vaikka jotenkin erheellisesti luulin, ettei enää...

Samat henkilöt, sama tarina ja olin vaan mykistynyt. Ailin(Pirkko Viren) yksiössä asuu Äite(Anja Tiainen) ja juttua piisaa. Kun sinne sitten saapuu Ailin aikamiespoika Kai Kotala(Olli Korpela), tytär Jaana(Jenni Vilèn) ja Äiteen miesystävä Hamed(Ari Kelin), alkaa olla lämmin ja tiivis tunnelma.

Yksiöön en äitee ota on jatko-osa Sirkku Peltolan näytelmälle Suomen hevonen ja minusta jatko on parempi. Teksti on niin uskomatonta, että jaksan joka kerta kummastella sitä, kuinka näyttelijät ovat replansa oppineet. Sitä vaan nauttii, joskin melkein hengästyy, sillai positiivisesti. Kyllä, minä nautin täysin siemauksin!

Ulkona oli kiva katsella ja toivon ihan vilpittömästi, että mahdollisimman moni löytäisi tämän kovasti paljon hauskan näytelmän.

Kuvat: Elina Winne

Jotakuinnii 7 veljestä

Voikkaalla, Virtakivellä, siellä ihanan kahvilan pihalla esitettiin kesäteatteria. Olin tavattoman rohkea ja otin mukaan lapseni, mutta myös koiran! Syystä, että siellä oli lapsia ja esitys oli luvattu kestävän normaalia lyhyemmän ajan.
Kesto: Jotakuinnii puolisen tuntia riippuen riidan määrästä.

Kyseessä oli siis Seitsemän veljestä tai siis Jotakuinnii 7 veljestä. Ihan paras esitys koskaan näkemistäni versioista. Näyttelijät olivat luontevimpia kuin ikinä ja näytelmä eteni vauhdikkaasti.

Veljekset olivat juuri niin kuin kuvitella saattoi, oman oloisia. Vanhemmat pitivät hiukan ohjia ja nuoremmat viilettivät missä sattuu. Loistavaa ja juuri niin toden tuntuista.

Kuva: Kini Laine
Ei varmaankaan ihan niitä helpoimpia ohjaustöitä, mutta silti olin yllättynyt siitä, että pysyin jotakuinnii kärryillä. Tämä näytelmä oli raikas ja hauskin Seitsemän veljestä. Vaan ei sovi unohtaa Venlaa! Venlassa oli särmää, kun hän heti aluksi esitteli hameensa, jota muka olisi pitänyt esityksessä käyttää :)

Kuva: Piia Kleimola
Hyvä-hyvä! Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Ihania olivat pojat, joita ei siis oltu iällä pilattu, niin ja se tyttö!

Tirvan Iita !

Ai mite mie itteäin ilahutin, ku pakkasin lapsein(sen iha vanhimman) ja ittein kyytii ja sit myö ajjaa hurautettii Tirval! Mite mie luulin, jot mie en ehi nähä Tirvan Iitaa, mut näinhä mie, ku oikee järjestelee, nii ehtii iha mihi vaa!

Tirval ol juhlaa kerraksee ja sen takii ny sit kesäteatteri esitti näytelmää TIRVAN IITA. Eikä sitte mitä tahansa näytelmää, vaa nii kerrassaa ihanaa, et kauan aikaa sen jälkee sydämes soi valssi, Tirvan valssi.

Tirvan Iita se kertoi pitkän elämänsä vaiheist ja jos ol syntyny 1900 ja elänt vuotee 1999, ni kerrottavaa piisas, vaik yhe historian kirjan verra. Lähes sata vuotta ol tiivistetty nii kivaa pakettii, ettei kyl pitkästymää päässy. Kaik kylä vaiheet käytii läpi sotii myöte, nii  jot meinas iha hengästyttää.

Ol vakavaa, veti vakavaks, mut sit taas ol nii huumorii, et oikee pani naurattaa. Kaik musiikkiesitykset ol nii hyvii, et väkisinkii meinas alkaa mukaa, paitsi niis kohis ku ol pala kurkus.

Mie oon ihan varma, et ku lavatanssikohtaus alko, Laila Kinnuin hymyil haua'assaa, ku nii hyväst se veettii. Lauluu ja lanteit myöte. Kaik ol nii loppuu ast hiottu, sihfonkihuiviiki ol.

Miust tää näytelmä ol nii koskettava, iha kaikin tavoin. Mie kyynelehin, ku miua nii nauratti ja mie kyynelehi, ku mie nii herkistyin. Iita pit viel pyhäkouluuki loppuaikoin ja ol nii tyytyväin ku sai olla omas kotoon. Kunnes tul se hetki, et ol lähettävä kirkolle ja ku Iita veti Mun sydämeni tänne jää, mie luulin, et miunkii sydän jää...

Tirvan Iita on näytelmä, mis on sellaine yhes tekemisen meininki ja ne lapset! Mite ihanaa ol, ku lapsii ol ja mite ne osas olla nii luontevii, iha nii ku oisvat eläneet siin näytelmäs. Pakko silti nostaa Pikku-lettipää Riina Mattila framille, sillä ku mie iha luulen, et tais olla yleisön lemmikki. Nii ja ne pojat....ne ol nii poikii!

Jos mie kerkeisin, mie iha ilma muuta menisin ottaa revanssin!

Kiitos Tirvalaiset !!!!

Kuvat: Jukka Autti

ELMO !

Valkealan kesäteatteri esittää tänä kesänä ELMOa! Wau! Just nippanappa kerkes enskari olla, ni jo piti päästä näkemään tämä tai siis kun tuli sellainen päivä kohille, ettei työt häirinnyt. Vaan, kyllä oli kylmä, heinäkuinen sunnuntai oli niin viluinen, että piti oikein viltin alle mennä.

Vaan, Elmossa oli sellainen draivi päällä, ettei ilman viileyttä lopulta huomannut. Pakko tunnustaa, että minä en ole lukenut Elmoa, minä en ole kuullut yhtään kuunnelmaa, mutta Elmo oli ihana!

Kimmo Puhakka oli niin Elmo, että sai ihan kaikki sympatiat! Tykkäsin todella paljon!

Elmo elää omintakeista elämäänsä. Rakastuu ja huh, mikä vaikutus sillä on. Elmo lähtee merille ja kiertää maailmaa, osallistuu urheilukisoihin ja siitä alkaa ura, huima ura. Elmo voittaa kaiken ja kaikki, paitsi Aliisa(Roosa Luukka) oli vielä saamatta. Mikä kaiken kattava rakkaustarina heillä sitten onkaan.

Ihana kohtaus on Elmon ja Aliisan playpäkkinä vedetty kohtaus! Ihan oikeesti, ei uskois heti, mutta se oli ihan loistava!

Aivan hauskan hengästyttävää oli urheilujuontajat(Petra Lehmusmetsä, Päivi Teräväinen)! Hah, mikä meno, mikä meininki!

Kaikki näyttelijät olivat minun mielestä niin asialle vihkiytyneitä, ettei tarvinut jännittää kenenkään puolesta.

Pakko kuitenkin kertoa, että lapset, ne lapset olivat niin ihania!!! Luonnollisia ja ihan ilmiselvästi kykyjä, toivon mukaan heitä nähdään lisää. Jokainen veti oman osuutensa niin innolla, että kyllä vaan aikuisen tätin mieltä lämmitti.

Kiitos! Kiitos ihan kaikille! Kulttuurikissa kehrää...ja sen teinipentu tykkäs !

Kuvat: Matti Järventausta

Mäeltä näkyy toinen mäki...

...niin se on Laila Hietamiehen, nykyisin Hirvisaari, kirjoittama kirja, minkä Lauri Väärä on aikoinaan dramatisoinut näytelmäksi. Tämä ihana esitys on tämän kesän Jaalan kesäteatterissa kaikkien nautittavana.

Meillä oli tämä oikein suunniteltu etukäteen, sillä olin kutsunut myös Laila Hirvisaaren katsomaan tätä nimenomaista näytelmää. Ohjaaja Piia Kleimolan kanssa oli kaikki järjestyksessä, paitsi juuri ennen h-hetkeä, Piia joutui toisaalle, eikä ollut itse paikalla, mutta kyllä - kaikki sujui oikein hienosti!

Vesisade uhkaili meitä, mutta herkesi juuri sopivasti ennen esitystä, jolloin oli treffit Lailan kanssa. Meitä oltiin vastassa ja Laila pääsi tapaamaan näyttelijät ja vaihtamaan heidän kanssaan muutaman rohkaisevan sanan. Uskoisin, että se auttoi, ettei tarvinut ainakaan Lailaa jännittää.

Katsomo oli täynnä eli eipä sade pelästyttänyt kesäteatteriyleisöä. Niin se saattoi alkaa ja se kaikki, mitä nähtiin, oli hyvää ja erittäin hyvää. Saimme kuulla karjalaisen Suontaan kylän karjalaisten ihmisten karjalaista murretta ja sen karjalaista elämää, mikä osui ja upposi.

Kylässä eletään vuotta 1925 ja kyläläisiä ovatr Akviliinalaiset, Heikkiläläiset, Ala-Heikkiläläiset, Tätiläiset, Kivojainmäkläiset ja Suontakalaiset. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen tai ainakin melkein. Ihana huumori kukkii, joskin sen rinnalla kaikki se, mikä ei kuulu normaaliin elämään, on "tuomittavaa".

Akviliinalaisia ovat Akviliina(Arja Stolt) ja Juosukko(Jukka Junnola), jotka jotenkin vain muodostavat ihanan parin ja vähän niin kuin varastavat koko show'n. Etenkin kun mukana on Akviliinan sisko Tätiläisen Mari(Auli Kallio).

Kylässä tilanne kärjistyy, kun Suontakalaisten miniä, Emmi(Heli Nikunen), joka on leski, onkin pieniin päin. Ennen vanhaan lehtolapsia tehtiin ja kirjailija ei ole sitä niinkään korostanut, mutta dramaturgian myötä se nostettiin tässä hiukan framille.

Vaikka näytelmä sijoittuu aika kauas, niin sitä samaa suvaitsemattomuutta on edelleenkin, mutta myös sitä anteeksi antoa, että pittää antaa anteeks niitkii asioit, mitä ei tiiä, kuten Juosukko tuumasi.

Näytelmän lopussa Laila pyydettiin lavalle ja hänet kukitettiin. Laila kiitti niin kauniisti kaikkia. Näyttelijöitä siitä, miten ovat jokainen oman osuutensa hyvin ja sydämellä hoitaneet. Yleisöä siitä, että olivat tulleet katsomaan, sillä ilman yleisöä ei olisi kesäteatteria.

Mie oon Lailan kans iha sammaa mielt ja mie oon niin iloin, ku sain tän näytelmän nähä. Mie oikee sydämestäin toivon, et kaik muutkii menis kattoo ja miettii, mite hyväst se o tehty!

Kuvat: Tiina Klemola ja Kini Laine

Me tulemme taas!

Me tulemme taas, no totta kai me tullaan, joka paikkaan, missä on tarjolla hyvää kesäteatteria! Nyt oli Iitissä. Me tulemme taas, ihanaa tukkilaisromantiikkaa, mitä ei ole saanut kuin vanhoista kotimaisista elokuvista nähdä ja kuulla vanhemmiltaan tarinoita. Senpä takia juuri tämä näytelmä on niin nostalginen ja hauska rillumarei.

Me tulemme taas on musiikkipitoinen ja lauluja säesti ihan oikea haitari. Laulut olivat tuttuja, no joo, ei ehkä ihan nuoremmille, mutta sopivasti keski-ikäisille ja sitä vanhemmille kyllä. Välillä oli oikein pantava peliin kaikki itsehillintä, ettei olisi lähtenyt laulamaan mukaan. Sinänsä ei ollenkaan huono ajatus, mutta ei tällä äänellä.

Näytelmän tarina oli siis tuttu ja oli hienoa nähdä siitä Iittiläinen versio Eero Hasun ohjaamana. Minulla oli jälleen kerran uskollinen herra 13v mukana, joka joutui pian esityksen alussa kipaisemaan autolla hakemaan sadevaatteet. Onneksi, sillä vain kun ne saatiin, uhkaava sade väistyi ja saimme seurata esitystä kuivina!

Tukkilaiset olivat niin tukkilaisia ja ihan pakko myöntää, että Minäpoika(Irma Jäppinen) oli niin paras! Se oli myös herra 13v:n mielipide! Romantiikkaa edustivat AlperttiSanoiSiirakki(Timo Hopponen) ja Kaisa(Iina Helander) ja Olli(Olli Korpela) ja Satu(Sari Rajulin). Herkkää oli, etenkin luona vanhan veräjän.

Tukkien päällä keikuttiin niin kuin kuulukin ja kyllä, toteutus oli erittäin hyvä. Minusta tämä oli oikein Hasun hauska kesäteatterinäytelmä, mitä oli kiva käydä katsomassa! Oma paikallisväritys oli niin paikallaan!

Kuvat: Eeva Tuomala

Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti

Apua, heinäkuu, eikä vielä yhtään kesäteatteria nähty! Paniikin paukkas ja ei ku ratalle. Nappasin herra 13v:n kyytiin ja ajaa hurautimme Korvenkylän kesäteatteriin. Matka taittui, ku mie katoin vain eteeni ja herra 13v selosti maisemia ja huh, olimme ajoissa ja saimme liput ilman kauhiaa jonotusta ja tietty eturiviin.
Ensimmäinen kesäteatteri tänä kesänä saattoi alkaa.

Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti on koko perheen hulvaton musiikkinäytelmä, väittää ohjelmalehtinen. No, juurikin näin, sillä lapsia oli hulvaton määrä. Musiikin on säveltänyt hulvattoman ihana Iiro Rantala, joten menoa ja meinikiä riitti.

Aikuisena sitä haluaa välillä nähdä näitä lasten näytelmiä, joita siis kutsutaan koko perheen näytelmiksi, heh. Heinähattu ja Vilttitossu ovat tuttuja aiemmin nähdyistä Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö, mikä nähtiin Turussa ja elokuvaakaan ei voinut sivuuttaa. Joten, tiesimme ketä nousee lavalle.

Alkuosassa olin vielä niin aikuinen, että Heinähattu(Veera Lehtinen) ja Vilttitossu(Ella Rautamies) olivat kiljuvia riiviöitä ja heidän äitinsä Hanna Kattilakoski(Kaisa Pakkanen) rasittava superäiti(kerkesin heti listata, etten tee mitään niitä kotitöitä, mitä hän luetteli).

 Vaan kun rosvot, Sorkkarauta-Salonen(Otto Pilli) ja Viila-Voutilainen(Kyösti Vuorela) astuivat kehiin, alkoi minuakin lapsettaa.
Poliisit, (Isonapa(Timo Mäkinen) ja Rillirousku(Susanna Pukkila) olivat ihan yhtä tomppeleita kuin rosvotkin ja pikkasen tuli mieleen Peppi Pitkätossu....

Alibulleniin neidit(Mirja Nopanen ja Kaarin Knuutila) kakkuinensa saivat häärätä ja korujansa esitellä, jotka tietenkin varastettiin. Kuka ja miten, niin siinä kaikki meneekin sekaisin. Parasta soppaa keitti kuitenkin se Pamela-täti! Koska tyttöjen äiti tarvitsee hermolomaa ja matoja tutkiva isä, Matti Kattilakoski(Esko Kuoppamäki) lähtee kiltisti mukaan, niin lapsenvahdiksi pyydetään äidin serkku, kampaaja Pamela Pehkonen(Helena Berg)...

Pamela ei ole kuitenkaan oikea Pamela ja se onkin näytelmän hauskin juttu. Niinhän se menee, että Sorkkarauta-Salonen onkin ykskaks Pamela-täti. Se, että mies näyttelee naista ja vankikarkuri yrittää olla kampaaja, niin onhan siinä kaikki farssin ainekset.

Vauhtia piisaa koko näytelmän ajan ja siitä nauttii, koska kohtaukset ovat hyviä ja musiikki toimii. Laulut olivat hyviä ja monia erilaisia ääniä saa kuulla, mutta kaikki ovat edukseen. Joukkokohtaukset olivat huikeita! Kivasti oli saatu kaikki halukkaat mukaan, kun aina välillä oli niitä näytelmän paloja, mitkä esitettiin porukalla. Parhaiten jäi mieleen vangit...

Millää ei tiennyt kuka kukin oli ja kun olivat niin kamalan näköisiä!

Kun juttelimme jälkeen päin, kuka oli paras, siis jos olisi ihan pakko valita, niin herra 13v oli sitä mieltä, että kaikki - ihan kaikki! Mie taas kallistun piirun verran Pamela-tätiin...koska en vaan voinut sille mitään, että se oli niin huvittava. Kun Sorkkarauta-Salonen/Pamela lauloi biisin Mistä tuntee naisen, se oli hykerrrryttävää!

Mutta - Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti on hauska ja viihdyttävä näytelmä kaikin puolin ja sopii ihan kaiken ikäisille! Kannatti ajella taas sinne keskelle ei mitän, *tirsk*

Kuvat: http://www.korvenkylankesateatteri.fi/