Hulvaton Hotelli

Kaikkien Isänpäiväjuhlien välis me lähdimme teatterii, Anjalankosken teatterii. Onneks olimme varanneet liput etukätee, sillä sen verra ol liikehdintää siel, sillä jos iha oikein käsitin, nii joka paikas istu joku. Aika hulvatonta, heti kättelys.

Asetuimme eturivii, nii ku yleesä ja sitte se alko. Jo heti ensireploist mie tajusin jotai(siis vasta silloi?), että mie oon nähny tän!!!! Nimi ku hämäs sen verran, onneks. Mie kesäl kerran Heinolas, siel mie näin tän samaisen näytelmän, mut haittaakse, ei! Tiesin siis kupletin juonen, mut heittäydyin mukaan nii ku en ois mitää tienny.

Niin, ja on pakko kertoa heti alkuvirreksi, että vaikka Heinolassa näin ammattinäyttelijöitä, niin yhtään, siis korostan sanaa yhtään, eivät kalvenneet nämä hulvattomat harrastajanäyttelijät! Olin ihan myyty, sillä itse asiassa, ihan käsi sydämellä, minun on kerrottava, että tämä Anjalankosken teatteri taisi olla jopa hitusen parempi!

Farssi mikä farssi, sitä ei voi oikein lyhyesti ja ytimekkäästi selostaa, sillä niiiiin paljon tapahtui kaikkea. Ministeri(Timo Hopponen) saapuu hotelliin rakastajattarensa(Minna Sipinen) kanssa ja sitten se meno alkaa. Melko pian löytyy ruumis(Arto Karnaattu) ikkunan välistä! Ikkuna onkin se yleisin kulkuväylä tässä näytelmässä. Ruumiista tulee ongelma ja apuun on saatava ministerin sihteeri(Jukka Tiitola).

Kaikki tapahtuu ministerin sviitissä, missä tämän tästä poikkeaa niin hotellin johtaja(Antti Lillman) kuin tarjoilijakin(Antero Raanoja). Erityisesti tarjoilijan osa on mieletön, joka repla herättää hilpeyttä.

Selkkauksia sattuu ja jos ministeri on naisten mies, niin sellainen alkaa kehkeytyä pian sihteeristäkin, joka joutuu esittämään jos vaikka mitä, ihan vaan peittääkseen jotain, mikä ei saa paljastua. Ministerin vaimokin pelmahtaa paikalle ja sihteerin äidin hoitaja, niin ja rakastajattaren aviomies, siivoojakin yrittää käydä. Ovissa ja ikkunoissa alkaa olla ruuhkaa.

Kaiken kaikkiaan, näytelmä on hauska ja harmiton! Silti, ihailen aina sitä, minkä työn takana se on, että osataan ihmisiä hauskuuttaa. Tämä on juuri oikea tapa tuottaa ihmiselle iloa marraskuun pimeydessä!

Nyt vaan kaikki nauttimaan hulvattomasta farssista!

Kuvat: Sirpa Siik

Leijonasydän

Oli tullut se ilta kohille, että on päästävä elokuviin! Lapset kyytiin ja menoksi kohti Studio 123 ja siellä meille tarjottiin elokuva Leijonasydän! Herra 13v kuiskasi minulle, että kuinkahan käy, ku leffa on K16.... Olin, että no ei kuinkaa, ku äire on mukana.

Justjoo! Elokuvan ensi metreillä harrastettiin seksiä siihen malliin, että hiukan kiusaannuin, sen herra 13v:n puolesta, joka ei tuntunut olevan moksiskaan. Sehän oli pelkkää kauneutta, kun taas se, miten elokuvassa mätkittiin turpaan, niin se oli kamalaa. Mietin useaan kertaan, että oliko se kaikki tarpeellista ja jos oli, niin oliko ihan pakko näyttää sitä niin paljon?

Muutenhan elokuva oli ihana! Pidin tavattomasti pääosan esittäjästä Peter Franzenista, joka oli Teppo, uusnatsi. Hurja poika, mutta jonka sisällä kuitenkin sykki lämmin sydän. Teppo tapasi Sarin(Laura Birn), rakastui saman tien, oujee, mikä lovestoory! Sarilla on kuitenkin poika, Ramu(Yusufa Sidibeh) joka on musta.... Ups! Juuri Tepon ja Ramun välit ja niiden kehittyminen on herkullista seurattavaa.

Ramun isäkin(Jani Toivola) piipahtelee kylässä ja on heti niin supliikki kaveri, että sai oitis miun sympatiat!

Tepolla on kuitenkin kaikki ne omat (kamalat) kaverit, ihan kamalia. Veli, Harri(Jasper Pääkkönen) oli ihan hirveä, mutta miten veti roolinsa, se katse, leukapielien kiristely ja olemus, oli niin uhkaavaa, että juoksisin karkuun Heti!

Tilanteet kehittyy ja välillä miettii, että ei ole ulospääsyä, mutta kyllä kaikki järjestyy, vaikka paikka paikoin piilouduin, laitoin silmät kiinni.

Ihan katsottava elokuva, juu on, koska kaikkihan sen ovat jo nähneet!

Kunnes käräjäoikeus meidät erottaa

Kuusankosken luolanäyttämöllä menee hulvaton parisuhdekomedia!

Pari pariskuntaa siinä mittelee arkea, kukin omalla tavallaan. Siis todella omalla tavallaan, sillä tuntuu, että mitään yhteistä ei tunnu olevan kenelläkään. Kaikki puhuvat omiaan, eivät kuuntele toisiaan ja jos kuuntelevat, kuulevat mitä sattuu eli kaikki on helposti väärinymmärrettävissä.

Komediaa ilmassa leijuu kiitettävissä määrin, juuri sen takia, kun jokaiselta menee jotain ohi, kaiken aikaa. Niin, ja mikä parasta tai pahinta, niin aika lailla totta koko touhu!

Vanhempi pariskunta on menettänyt jo aikoja sitten ns. "keskusteluyhteyden" vaikkakin niin rakastavat? Nainen(Leila Vääränen) haluaa eroa, mies(Eero Hasu) ei. Nainen on niin kyllästynyt, kun on vaan kotona ja kaikki sujuu samalla lailla päivästä toiseen. Mies on niin tyytyväinen siihen.

Nuorempi pari Mikko(Sami Lahtinen) ja Paula(Satu Halonen), heillä onkin ihan eri ongelmat. Heillä mies on kotona, siivoaa ja leipoo, kun taas nainen on aina töissä. Lisäksi heillä on mittava ikäero, miehen ollessa se nuorempi ja naisen ollessa "puuma".

Tekstiä, mikä on paikallisen Timo Lehmusmetsän kynästä, piisaa ja se onkin koko näytelmän hauskin osio. Ainoa juttu, mitä jäin kaipaamaan, niin oli se, että olisin halunut kuulla tämän näytelmän puhekielellä. Ihan mie- ja sie-haasteluna.

Lavastus oli loistava, kun lavalla oli molempien huushollit yhtäaikaa. Niitä "kuvattiin" yhdessä ja erikseen. Pullaa paistettiin ihan oikeasti, nam :)

Onko tässä näytelmässä Happy End? En kerro, sillä se on jokaisen itse nähtävä ja pääteltävä.

Katri Helena !!!

Puhelinlangat laulaa.... Siitä se alkoi minun Katri Helenan biisilista, mikä on jatkunut koko elämän! Ihan huomaamatta, jokainen laulu tuo jotain mieleen, sanat ja sävelkulku on tuttua, nostalgista, mikä liikuttaa jotain jossain syvällä sisällä ja nousee pintaan kyynelinä.

Kouvolan teatteri on jälleen onnistunut luomaan jotain käsittämättömän ihanaa, herkkää ja kaunista. Musikaali Katri Helenasta ei ole vain rivi lauluja, vaan niin vahvaa ja herkkää tulkintaa, ettei se voi jättää ketään kylmäksi. Koko ihmiselämä laulettiin läpi ja se kosketti.

"Kuulijan ja iskelmän suhde on suora ja henkilökohtainen..." lukee ohjelmalehtisessä. Se on niin totta. Jokainen kokee tässä musikaalissa juuri ne omat henkilökohtaiset juttunsa, mikä on todella hämmästyttävää. Tämän musikaalin voimaa ja herkkyyttä ei voi edes aavistaa, ei ennen kuin ensimmäiset sävelet nousevat ja ottavat haltuun.

Katri Helenoita on kaksi, nuorempi(Heljä Heikkinen) ja vanhempi(Satu Taalikainen). On aivan sama kumpi lauloi, vaikutus oli täsmälleen sama, pala nousi kurkkuun ja silmät vettyivät. Lisäksi kaikkien muiden lauluosuudet olivat myös aivan upeita. "Elvis" ja Danny(Veli-Matti Karen) olivat niin uskomattomia, että olisi halunut kelata takaisin, että otettaisko tää kohta uudestaan!

Minun elämään Katri Helena on kuulunut aina, huolimatta siitä, etten ole koskaan ollut mikään fani. Näin on useimpien kohdalla. Niitä lauluja ei ole voinut olla kuulematta. Katri Helenan "elämä" on median kautta kaikkien tiedossa.

"Elämä antaa, hyvää ja pahaa...Älä elämää pelkää"

Seuralaisena minulla oli herra 13v. Kesti urhoollisesti äiren vesittelyn, mutta mikä ihan parasta, myös hän piti musikaalista erittäin paljon! Katri Helena - musikaali on siis kaikenikäisille, kukin kokee ja tuntee sen omalla tavallaan.

Kiitokset ja iso hali koko Kouvolan teatterille! Olette pettämätön sakki! Sain taas sellaisen illan, mikä ei hevillä unohdu!

Kuvat: Marja Seppälä

Tumman veden päällä

Tätä elokuvaa osasin odottaa. Tarkoin harkiten otin mukaan vain vanhimman lapseni ja sitten kohti Studio123, popparit messiin ja ei ku "omille paikoille".

Olin lukenut Peter Franzenin kirjan, joten minulla oli siis melko lailla taustatietoa ja osviittaa siitä mitä tuleman pitää. Olin otettu! Leffa tuli syliini ja se kosketti kaikin tavoin. Vaikka kuin puhuttaisiin, miten lapsuus on huoletonta kulta-aikaa, niin kaikilla se ei ole ollut sitä.

Pientä Peteä näytteli kerrassaan loistavasti Olavi Angervo, siis hän oli suorastaan hämmästyttävä. Kun kerrotaan lapsen näkökulmasta, siihen tulee jotenkin sellainen todenmukaisuus ja kyky kokea kaikkea. Niin oli Petenkin kanssa, joka vuoroin pelkäsi, vuoroin nautti pikkuhetkistä ja jopa nauroi. Onneksi oli ympärillä myös niitä "terveitä" aikuisia.

Perheidylli oli ihana, täynnä rakkautta ja kivaa hulluttelua. Taustalla vaanii kuitenkin pelko, pelko siitä, kuinka isä ottaa alkoholia ja muuttuu täysin toiseksi. Ne tilanteet olivat kerta kerralta hurjempia. Tässä tapauksessa isovanhemmat(Ismo Kallio ja Marja Packalén) olivat kyllä niin pelastavia enkeleitä! Kaikesta huolimatta, vaikka isä muuttui hirviöksi, minun kävi häntä sääliksi.... Samuli Edelman oli niin vaikuttava.

Peter Franzen onnistui kirjoittamaan koskettavan kirjan, hän myös ohjasi ja käsikirjoitti tämän elokuvan ja näyttelee pienessä roolissa omaa biologista isäänsä. Hyvää työtä!

Tämä elokuva jäi puhuttelemaan, se meni niin syvälle, että seuraava yö meni painajaisten parissa. Silti, kehoitan kaikki näkemään tämän, juuri sen takia, että se on niin totta!

Maailmanlopun sirkus

Maineikas Jokiteatteri Myllykosken Koivusaaressa on lähtenyt kohti maailman loppua! Ihanaa! Se oli oikeesti ihan ihanaa.
Kaikki näytökset alkavat klo 21 eli juuri siihen aikaan kun olettaisi maailman lopun tulevan. Viltit kainalossa, hyvin pukeutuneena kun asetuttiin asemiin, se saattoi alkaa - Maailmanlopun sirkus!

Jos maailmanlopussa on niin loistavia musiikkikohtauksia, soisin sen tulevan vaikka joka ilta. Jos sellaista mahtavaa totuudenmukaista paatosta ja repivää huumoria olisi tarjolla, niin hyvä! Odottelen maailmanloppua!

Ruma voi olla kaunista! Kyllä, se oli niin nähtävissä, sillä melkosen romuluinen lavastus, huikeilla valoilla ja varjoilla sai minut hengästymään. Aloin toivoa maailmanloppua.... Samalla kun yö hiipi pimeydellään ja kietoutui meidän ympärillemme. Kietouduin vilttiini ja nautin, imin joka sanan, joka hetken ja sen tunnelman, kaikki upposi.

Mikä meno, mikä meininki! Kaikki panivat parastaan, kuin viimeistä päivää. Kerkesin toivoa, että maailmanloppu, sen sirkus ei loppuisi koskaan! Olisi se loputonta..

Tämä sirkus oli jotenkin aitoa ja pöllytti pääkoppani sahanpuruja. Suotuisasti ja ihan rehellisesti, syyllistävästi. Pidin siitä. Voin katsoa peiliin ja miettiä, mitä minä olen tehnyt!

Maailmanlopun sirkus! Te olitte kaikki loistavia! Mie nousen nyt ylös ja mie taputan teille, mie niijaan ja kiitän teitä jokaista, erikseen ja yhdessä. Sain sellasen sirkuksen, mikä upposi mieleeni, kaikin mahdollisin tavoin. Kiitos sirkustirehtööri Juha Salminen ja koko mahtava sakki!

Sääli niitä, joilta tämä jää näkemättä...

Kuvat: Tea Salonsaari

Kekkonen tulee

Jee, odotettu kotimainen leffa tuli - Kekkonen tulee! Ei ku kattomaan Kekkosta tai siis sitä elokuvaa. Kaikki mukaan eli koko perhe ja menoksi, että lapsetkin ymmärtävät, että oli se Kekkonen sentään suurmies. Tälläkertaa menimme aikataulujen vuoksi Kino 123:een. Popcornit kainaloon ja parhaille paikoille. Ja sit se voi alkaa....

Erääs pikkuses Lapin kyläs sahaa vihiä, et Kekkonen tulee! Juur heijä kylää ja sil kertaa kaik sekoaa. Ei voi ku ihmetellä, mite nii?? No, eihän siel tapahu mitää ja sit tulee Kekkonen! Voi sitä, mite ihmistä voijaa sillai palvoa! Naiset unelmoi ja miehet on täpinöissää, mut lapset tuntuu ottavan asian sillai "normaalisti". Hienoo Kekkose ajan kuvaust, Lapist. (Kekkosen ajal ainakii mie tarkotan sit, ku iltarukoukse päätteks toivo, et Kekkone olis aina residentti, ei tulis sotaa).

Niinpä elokuvan nuori neiti Sylvi (Wilma Rosenqvist) oli ihan paras! Niin raikas ja tomera tyyli ja luonteva esiintyminen pelasti koko elokuvan. No, lisäksi hänen äitiään Allia näytteli Merja Larivaara, joka oli kyllä ihan uskomaton baarin pitäjä. Heidän suhde oli lisäksi niin särmikäs, että se suorastaan lohdutti tämän päivän teinitytön äitiä.

Muut henkilöt olivat ihan hyviä, mutta ihan kaikkia en vaan "ymmärtänyt". Marjaana Maijalan Maija meni omissa Kekkosunelmissaan niin pitkälle, että mie en pysyny mukana. Joo, komedia oli kyseessä, mutta silti.

Kun on nuorison kanssa liikkeellä, he toki heti bongasivat tutut näyttelijät niin Kotikadusta kuin Salkkareista ja kyllä, elokuva nauratti heitä. Eli juuri se, miten Kekkonen oli kova juttu silloin aikoinaan, niin se kyllä naurattaa nykyajan nuorisoa ja kyl vanhempaakin, joten elokuva on sen puitteissa ihan onnistunut ja varsin katsottava.

Leffan jälkeen kävimme vielä lipuin kannoilla nauttimassa extraedullisest Kekkos...Presidentti-kaffet!