Ystävänpäivänä Kulttuurikissa otti yhen kollin mukaan ja suuntana oli Studio123. Tarjous kaksi yhden hinnalla on sellainen, ettei siinä voi kuin kehrätä. Valitsimme(minä valitsin) Rautarouvan, koska olin antanut itselleni kertoa, että se on ihan katsottava.
Mitään en politiikasta ymmärrä, mutta kiehtovinta elokuvassa olikin Meryl Streep. Jos oli viimeeks nähnyt hänet MammaMia-musiikkielokuvassa, niin aivan uskomaton muodonmuutos oli taas tapahtunut. Jotkut näyttelijät tuntuvat kykenevän ihan mihin vaan. Meryl Streep onnistuu aina olemaan niin se roolihenkilö, että ei millään enää muista hänen olevan Meryl. Nyt hän oli niin Margaret Thatcher että pois alta, todellinen Rautarouva. Hänen puheensa, kävelytyylinsä ja siis ihan kaikki oli niin mahtavaa.
Tämä Rautarouva näytti kaikille, että nainenkin pystyy olemaan johtaja ja onnistumaan siinä. Toki harmitti, että mikään ei tule ilmaiseksi. Lapset ja mies jäi sivuun.
Elokuvassa hän oli jo iäkäs ja kärsi dementiasta niin, että näki ja kuuli miehensä, joka oli jo kuollut. Muistikuvia nuoruuteen ja vallan aikoihin tulee koko ajan hyvinä pätkinä.
Pidin todella elokuvasta, mikä valoitti hyvin Margaret Thatcherin aikaa.
Merkille pantavaa oli se, että kun syö pänikän popcorneja, ei tartte enää nauttia iltapalaa. Kotiin tultuani hörppäsin vain janooni oluen ja se oli siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)